Elämä yhtä gradukaaosta

 

Pitkästä aikaa ollaan kuulumispostauksen parissa. Elämää tämän syksyn aikana voisi kuvailla sanoilla stressaava, ihana ja omituinen. Paljon tapahtuu ja on tapahtunut. Ihmissuhderintamalla elellään mielenkiintoisia aikoja, mutta ei siitä täällä blogin puolella sen enempää. Totean vain, että se on tuonut valoa synkkään ja pimeään syksyyn ja antaa ihan mahdottoman paljon energiaa.

Suurin osa ajasta menee graduhommien ja töiden parissa. Joka aamu ensin työt ja sen jälkeen kotiin tai koululle kirjoittamaan gradua ja tekemään muita kouluhommia. Aikamoista hullunmyllyä, mutta kun pitää kirkkaana mielessä gradun palautuspäivän eli huhtikuun viimeisen päivän niin jaksaa kummasti tsempata itseään eteenpäin. Gradun aihe muotoutui lopulta aika helposti ja vaivattomasti ja aihe ja tutkimussuunnitelma ovat noin suurin piirtein kunnossa. Teoriaosan kokoamista olen jo aloittanut ja olenkin jo ihan hyvässä vauhdissa. Graduaiheesta sen verran, että graduni tulee käsittelemään kääntäjän sähköisiä työvälineitä ja niiden saatavuutta. Aihe on muuttunut viikkojen aikana lähes joka päivä, mutta nyt ollaan siinä pisteessä, että alan olla siihen tyytyväinen.

Töitä on saanut tehdä oikein olan takaa, mikä mahdollistaa sen, että saan laskut maksettua, ruokaa pöytään ja on varaa käydä esimerkiksi keikoilla. Viime aikoina myös terveyshuolet ovat nostaneet taas päätään. Ongelmia verenpaineiden, oman jaksamisen sekä stressin kanssa. Mutta uskon, että näistäkin päästään pikkuhiljaa. 

Iloa syksyyn ovat tuoneet ihanat ystävät ja perhe, keikat ja ulkoilu ja liikkuminen. Pingis, kokkailu, maratonpuhelut ja Tiktok. Löhö ja saunaillat, nauraminen sekä lempparisarjat ja elokuvat. Loppuvuotta odotan myös innolla, sillä tiedossa on ainakin lätkämatseja, keikkoja, bileitä ja pikkujouluja.