Ihanan vihattu reality

 Se, jota kaikki katsovat, mutta eivät myönnä sitä. Salainen pahe. Hömppää. Aivot narikkaan viihdettä. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Reality ohjelmat ovat saavuttaneet viime vuosina valtaisaa suosiota kansan keskuudessa. Nämä ihanan vihatut ohjelmat ovat tavoittaneet nuoren yleisön lisäksi myös vanhemmat ihmiset. Mikäs sen parempaa kuin popparikulho kädessä päivitellä, miten siellä Temptation Islandilla aina joku päätyy heiluttamaan peittoa. Uppoutua Big Brotherissa käytyyn kiivaaseen väittelyyn. Tai facepalmata Paratiisihotellin uusille kuvioille. 

Mikä sitten tekee näistä ohjelmista koko kansan suosikkeja. Ihmiset ovat tirkistelynhaluisia ja uteliaita. Halutaan nähdä ja kuulla mahdollisimman paljon mitä tapahtuu. Ehkä haetaan vaihtelua ja näkökulmaa oman elämän sotkuihin ja draamoihin. Itse rentoudun parhaiten katsomalla tosi tv:tä. Omat epäonnistumiset tuntuvat pieniltä seurattaessa esimerkiksi Love Islandin suhdekiemuroita. Yksinkertaisesti halu facepalmata. Osa katsoo myös siksi, että haluaa pysyä keskusteluissa ja ajankohtaisissa aiheissa mukana. Koska muiden moralisointi on hyvää huvia.

Edellä mainitut syyt ovat jokseenkin hieman negatiivissävytteisiä. Realitya katsotaan, koska samalla pystyy itse uppoutumaan ja samaistumaan tunteisiin ja tapahtumiin. Ehkä omille mokille haetaan vertaistukea. Loppupeleissä kaikki mokaa, vaikka kaikki eivät sitä telkkarissa rohkene tehdäkkään. Samaistuttavia, ihania hahmoja. Jännitämistä kuka tippuu seuraavana. Ja ennen kaikkea erilaisia ja ihmisiä ja erilaisia näkökulmia.

* Allekirjoittanut rojahtaa sängylle teekuppi kädessä ja alkaa katselemaan Love Islandin rakkaudenmetsästystä.