Myllerrystä myrskyn silmässä

 Elämä ei aina mene niinkuin on etukäteen suunnitellut... 

Alkuvuosi on ollut henkisen jaksamisen kannalta yhtä helvettiä ja on sitä jossain määrin edelleen. Koko tapahtumien sarja alkoi tammikuun lopulla sillä, että riitoja oman miehen kanssa alkoi tulla yhä enemmän ja tunnelma kiristyi. Sen lisäksi tärkeä ystävä petti luottamukseni ja olen yrittänyt kamppailla sen kanssa, antaakko anteeksi vai ei. Tässä olisi ollut ihan tarpeeksi yhdelle ihmiselle, mutta universumi päätti toisin.

Yhtenä sunnuntai-iltana mies pamautti aikamoisen pommin. Että ehkä meidän olisi hyvä erota. En nyt ala syitä avaamaan sen enempää, mutta taustalla on ongelmavyyhti, jonka selvittämisessä kestää aikansa. Ja ei, kumpikaan ei ole loukannut toista millään lailla ja molemmat ovat toisilleen edelleen aivan helvetin tärkeitä ja rakkaita. Sunnuntai-maanantai yö meni itkiessä ja tuntui että maailma romahtaa, sillä olimme juuri muutama kuukausi sitten muuttaneet yhteen. Oli maailman epäonnistunein olo, sillä yhteisasumista oli vasta niin vähän takana. Seuraavana päivänä asiaa pohdittiin yhdessä ja keskusteltiin. Tultiin siihen lopputulokseen, että pieni aikalisä ja erilleen muutto olisi tässä kohtaa ainoa vaihtoehto, jos haluamme yhteistä matkaa jatkaa. 

Seuraavat viikot olivat sairaslomaa, itkua (en tiennyt, että yhdestä ihmisestä voi lähteä noin paljon kyyneleitä), epätodellista fiilistä, toisten nurkissa pyörimistä ja vitusti ruokaa ja herkkuja (lohtusyöminen on perseestä). Etsin uuden kodin viikossa ja muutin viikon sisällä. Samaan aikaan oma jaksaminen oli ja on edelleen koetuksella. Koulun, työn ja muuton yhdistäminen oli yhtä tuskaa, mietin tehdessäni espanjan tenttiä uudessa kämpässä muuttolaatikkovuoren keskellä. 

Edelleen fiilis ei ole mikään paras mahdollinen, mutta ihanien ystävien ja perheen seura on auttanut. Myös lukuisat keskustelut miehen kanssa ovat parantaneet omaa oloa ja samaten terapia. Olo on edelleen uupunut ja väsynyt ja opiskeluun panostaminen tuntuu tuskaisen vaikealta asioiden pyöriessä mielessä. Rahahuolet painavat mieltä. Samalla pitäisi jaksaa tehdä töitä. Aikalisän määrittelemätön kesto tuntuu pahalta, sillä vihaan epävarmuutta. Joko jatketaan yhdessä tai ei, aika näyttää. Tuntuu tyhjältä olla omassa pienessä yksiössä ja asua taas yksin. Tuntuu yksinäiseltä ja oudolta kun toinen ei ole siinä lähellä. Tuntuu kaikinpuolin epäonnistuneelta.

Saapuva kevät, auringon pilkahdukset ja lämpö, ulkoilu, musiikki ja uuden kodin sisustaminen ovat kuitenkin auttaneet jaksamaan ja tuoneet voimia. Uusi koti on aivan mahtavalla sijainnilla ja juuri sellainen, uusi ja moderni, mistä olen aina unelmoinut. Saan sisustaa sen myös juuri omannäköiseksi. Kyllä tämä tästä. Toivon mukaan parisuhdeasiat helpottavat, oma jaksaminen helpottuu ja olo olisi pirteämpi. Toivon myös, että muut ongelmat helpottavat. 

Elämä yllättää ja ikinä ei kannata suunnitella elämää liian pitkälle.

Välillä kaikki on päin persettä ja perseestä. 

Kaikki kuitenkin järjestyy aina tavalla tai toisella.