Muutto takanapäin!

 

Nyt on muutto takanapäin kuten otsikkokin kertoo. Olen asunut Tampereella jo kolme ja puoli vuotta ja kun olen koko sen ajan vannonut, että en enää Tampereelta pois halua ja jos muutan, muutan vain lähemmäs keskustaa. Mutta kuinkas kävikään. Muutin Tampereen lähistöllä olevaan kaupunkiin ja päin vastoin kauemmas Tampereen keskustasta. Ja mikä omituisinta, olen viihtynyt täällä paremmin kuin hyvin. Ja uusi koti tuntuu jo ihan kodilta. 

Muistan kuin eilisen kun pakkasin vähäiset tavarani ja muutin Turun seudulta Pirkanmaalle ensimmäiseen omaan kotiin. Ihan kuin se olisi tapahtunut vasta eilen, vaikka siitä on aikaa jo yli kolme vuotta. Alku tuntui hankalalta ja oli vaikea sopeutua täysin uuteen paikkaan, uuteen kouluun ja oppia siihen, että kotiin tullessa perhe ei olekaan siellä vastassa. Mutta yllättävän nopeasti siihen oppi ja oma koti ja oma rauha alkoi tuntua ihanalta. 

Ja nyt, kolme ja puoli vuotta myöhemmin on aika sanoa heipat opiskelijaboksille ja lähteä muuttokuorman kanssa (joka on tuplasti isompi kuin viime kerralla) uuteen, minun ja miekkosen ensimmäiseen yhteiseen kotiin. Jotenkin tämä tuntuu siltä, että yksi elämänvaihe päättyy ja toinen alkaa. Opiskelijaboksielämä loppuu ja yhteisen kodin ja tulevaisuuden rakentaminen toisen puoliskon kanssa alkaa. Taas pitää joutua opettelemaan siihen, että kotiin tullessa siellä nököttää joku sohvalla ja että sisustamisessa ja muissakin asioissa pitää tehdä kompromisseja. Mutta eiköhän siihenkin taas totu. Tuntuu oikeastaan ihanalta asua yhdessä ihmisen kanssa, joka on ihan hemmetin tärkeä ja jonka seurassa viihtyy ja voi olla oma itsensä. 

Muutto itsessään hoitui aika nopeasti, mutta säkkien ja laatikoiden purkamiseen meni aikaa sellainen viikko. Vieläkään ei ole täysin valmista, sillä työpöytä on vielä kasaamatta. Viime päivät ovat koostuneet mitä ihmeellisimmistä Tori.fi ostajista, jätesäkkivuorista ja kaaoksesta. Mutta nyt uusi asunto ei ole enää vain toisen koti vaan se alkaa näyttää myös omalta kodilta, kun on saanut tavaroita ripoteltua sinne tänne. Vielä olisi vanhaan kämppään muuttosiivous ja sitten avainten palautus. Sitten se olisi siinä. Luulin, ettei tulisi yhtään haikea olo lähteä vanhasta asunnosta, mutta tuli kuitenkin. Mutta on tämä meidän uusi yhteinen luolakin aika kiva!