Elämän oravanpyörä

Aika, tuo ihanan ihmeellinen käsite. Siitä kuulee usein puhuttavan negatiivisessa konteksissa. "Aika kuluu liian nopeasti" tai "Nyt ei ole aikaa". Usein myös "Kylläpä aika on kulunut nopeasti ja sinä olet jo noin iso", etenkin sukulaisia tavattaessa. Olen pohtinut päivittäin käyttämääni aikaa paljon viime aikoina. Ja sitä, mitä rajallisessa kahdessakymmenessäneljässä tunnissa tulisi ehtiä tehdä. Ja muuta ei voi todeta, kuin että elämä on helvetillinen oravanpyörä.

24 tunissa pitäisi ehtiä opiskella ja perehtyä kotitehtäviin huolellisesti ja kas kummaa, yhtäkkiä jostain annetaan yllätysessee, joka pitää tehdä mahdollisimman nopeasti. Pitäisi ehtiä tehdä töitä, ainakin jos haluaa saada laskunsa maksettua ja syödä jotakin. Liikkumaankin pitäisi päivittäin ehtiä, sillä koko ihminen voi huonosti jos niin ei tee, pitäisi harrastaa liikuntaa ja pudottaa painoa.

Kotia pitäisi huoltaa, siivota ja pestä pyykkiä. Ihmissuhteita pitäisi hoitaa, nähdä ystäviä, perhettä ja viettää parisuhteen laatuaikaa. Pitäisi ehtiä tehdä terveellistä ja kotitekoista ruokaa ja käydä ruokaostoksilla. Jossain on myös sanottu, että joka päivä pitäisi tehdä jotain mielekästä ja jotain, jonka parissa voi rentoutua. Kysynkin siis, missä ihmeen välissä tämä kaikki tulisi oikein suorittaa. Kuulostaa ihan mahdottomuudelta.

Olen jo luopunut ajatuksesta, että kaikki tämä tulisi mahduttaa siihen kahteenkymmeneenneljään tuntiin. Ensin koulu ja työ, koska ne ovat ne eniten aikaa vievät asiat. Välillä voi jättää siivoamatta, pyykkivuori voi kasvaa ja on ihan ok ostaa valmisruokaa ja käyttää se mikron kautta. Liikkua voi sitten kun ehtii ja sosiaalisia kontakteja hoitaa kun ehtii. On harhakuvitelmaa, että kukaan saisi kaikkia näitä asioita tehtyä yhden päivän aikana, saati edes viikossa. Joten oma mottoni ainakin on: välillä priorisoin tärkeisiin asioihin ja välillä niihin vähemmän tärkeisiin.