Aikamoinen vuosi 2019
Vuosi 2019 lähenee loppuaan ja on tullut aika miettiä kulunutta vuotta, sillä tämä vuosi on ollut tapahtumarikas vuosi niin hyvässä kuin huonossa. On tullut itkettyä, naurettua ja hämmästyttyä useampaan otteeseen. Joten sen pidemmittä puheitta, vuosi 2019 pähkinänkuoressa...
- Vuoden isoin asia oli Saksan reissu ja ulkomailla itsekseen asuminen. Pääsi näkemään uusia maisemia, oppimaan kieltä ja kulttuuria, tutustumaan mahtaviin ihmisiin ja itsenäistymään ja oppimaan itsestä ja opin ennen kaikkea pärjäämään. Ennen reissua se jännitti ja pelotti, mutta näin jälkeenpäin on jopa haikeaa muistella kevättä ja kesää Hildesheimissa. Reissu koostui hirmuhelteistä, hämähäkkien pyydystämisestä, currywurstista ja rannalla makoilusta. Se sisälsi myös High School Musical-leffaillan, sipsien syönnin huppelissa kotiin kävellessä ja kauhukämppikset. Myös tortillaillat, naurunräkätykset saksan tunneilla joka torstai ja Primarkshoppailut.
- Vuoden aikana ehdin käydä läpi myös jokinlaisen parisuhdekriisin, johon oli monta tekijää. Toisesta kaukana oleminen ja kasa muita ongelmia aiheutti sen, että suhteen jatkoa pohdittiin ihan vakavasti. Riideltiin, itkettiin ja sovittiin. Kaiken kaikkiaan, vaikka oli raskasta käydä läpi aikamoinen sotku, näen siinä myös paljon hyvää. Ilma puhdistui, asioista puhuminen on nyt helpompaa ja ainakin on varmistunut se, että parisuhde kestää kolhut ja kriisit, eikä kumpikaan ole lähdössä mihinkään.
- Vuoden aikana tuli käytyä myös keikoilla oikein urakalla. Ja mikäs sen parempaa kuin livemusiikki. Ensi vuodelle olenkin jo tehnyt uudenvuodenlupauksen: Aion käydä keikoilla vieläkin enemmän ja ensi kesänä myös festareille ehdottomasti. Pitää tehdä sitä, mikä tekee onnelliseksi!
- Kandiksi valmistuminen oli myös vuoden kohokohtia. Koko kandidaatintyön kirjoittaminen oli hirveän iso projekti ja välillä usko oli kyllä koetuksella. Mutta ihme ja kumman kandityö tuli kirjoitettua, arvosanaan olin ihan tyytyväinen ja tuntui hyvältä pidellä papereita käsissäni. En olisi yliopiston alettua voinut uskoa, että vielä joskus ollaan tässä pisteessä. Nyt itsevarmuus opintojen suhteen on löytynyt ja parin kolmen vuoden päästä pitäisi olla maisterinpaperit käsissä. Hitaasti mutta varmasti.
- Taisin viime vuoden lopulla sanoa, että tulevana vuonna haluaisin viettää mahdollisimman paljon aikaa ystävien ja perheen kanssa. Tämä lupaus piti, sillä olen tehnyt vaikka mitä ihania juttuja tärkeiden ihmisten kanssa. Ollaan juhlittu, reissattu ja herkuteltu. Keskusteltu syvällisiä, räkätetty kippurassa ja ulkoiltu ja urheiltu.
- Tuli myös aloitettua uusi harrastus, josta olen kieltämättä innostunut aika lailla. Alettiin käydä pelaamassa sulkapalloa ja laji on itselleni juuri sopiva. Hauska, siinä voi kehittyä ja tulee liikuttua. Tarkoituksena olisi ensi vuoden puolella jatkaa pelailua.
- Vuoden isoin asia oli Saksan reissu ja ulkomailla itsekseen asuminen. Pääsi näkemään uusia maisemia, oppimaan kieltä ja kulttuuria, tutustumaan mahtaviin ihmisiin ja itsenäistymään ja oppimaan itsestä ja opin ennen kaikkea pärjäämään. Ennen reissua se jännitti ja pelotti, mutta näin jälkeenpäin on jopa haikeaa muistella kevättä ja kesää Hildesheimissa. Reissu koostui hirmuhelteistä, hämähäkkien pyydystämisestä, currywurstista ja rannalla makoilusta. Se sisälsi myös High School Musical-leffaillan, sipsien syönnin huppelissa kotiin kävellessä ja kauhukämppikset. Myös tortillaillat, naurunräkätykset saksan tunneilla joka torstai ja Primarkshoppailut.
- Vuoden aikana ehdin käydä läpi myös jokinlaisen parisuhdekriisin, johon oli monta tekijää. Toisesta kaukana oleminen ja kasa muita ongelmia aiheutti sen, että suhteen jatkoa pohdittiin ihan vakavasti. Riideltiin, itkettiin ja sovittiin. Kaiken kaikkiaan, vaikka oli raskasta käydä läpi aikamoinen sotku, näen siinä myös paljon hyvää. Ilma puhdistui, asioista puhuminen on nyt helpompaa ja ainakin on varmistunut se, että parisuhde kestää kolhut ja kriisit, eikä kumpikaan ole lähdössä mihinkään.
- Vuoden aikana tuli käytyä myös keikoilla oikein urakalla. Ja mikäs sen parempaa kuin livemusiikki. Ensi vuodelle olenkin jo tehnyt uudenvuodenlupauksen: Aion käydä keikoilla vieläkin enemmän ja ensi kesänä myös festareille ehdottomasti. Pitää tehdä sitä, mikä tekee onnelliseksi!
- Kandiksi valmistuminen oli myös vuoden kohokohtia. Koko kandidaatintyön kirjoittaminen oli hirveän iso projekti ja välillä usko oli kyllä koetuksella. Mutta ihme ja kumman kandityö tuli kirjoitettua, arvosanaan olin ihan tyytyväinen ja tuntui hyvältä pidellä papereita käsissäni. En olisi yliopiston alettua voinut uskoa, että vielä joskus ollaan tässä pisteessä. Nyt itsevarmuus opintojen suhteen on löytynyt ja parin kolmen vuoden päästä pitäisi olla maisterinpaperit käsissä. Hitaasti mutta varmasti.
- Taisin viime vuoden lopulla sanoa, että tulevana vuonna haluaisin viettää mahdollisimman paljon aikaa ystävien ja perheen kanssa. Tämä lupaus piti, sillä olen tehnyt vaikka mitä ihania juttuja tärkeiden ihmisten kanssa. Ollaan juhlittu, reissattu ja herkuteltu. Keskusteltu syvällisiä, räkätetty kippurassa ja ulkoiltu ja urheiltu.
- Tuli myös aloitettua uusi harrastus, josta olen kieltämättä innostunut aika lailla. Alettiin käydä pelaamassa sulkapalloa ja laji on itselleni juuri sopiva. Hauska, siinä voi kehittyä ja tulee liikuttua. Tarkoituksena olisi ensi vuoden puolella jatkaa pelailua.
Comments
Post a Comment