Auf Wiedersehen, Hildesheim!

Äkkiä se hujahti, 4 kuukautta Saksassa ja Hildesheimissa. Maailman kulunein lause on "Aika lentää kuin siivillä", mutta se on ihan totta. Ihan kun vasta äsken olisi ollut maaliskuun loppu ja olisin seissyt Hildesheimin keskustassa, katsellut ihmeissäni ympärilleni ja miettinyt mitäköhän tästä oikein tulee. Silloin kaikki tuntui uudelta, pelottavalta ja vieraalta, mutta äkkiä sitä oppii. Nyt kaikki tuntuu arkiselta ja tutulta ja mikä tärkeintä, olen selvinnyt viimeiselle viikolle saakka. Jatkossa pystyn luottamaan itseeni paljon enemmän, että kyllä minä pärjään ja osaan.

Vaikka loppua kohden koti-ikävä on päivä päivältä voimistunut ja nyt odottaa kuin kuuta nousevaa milloin pääsee takaisin kotikaupunkiin, omaan kotiin ja näkee kaikki rakkaat ihmiset, niin silti mieleen on hiipinyt pienehkö haikeuden tunne. Sitä en osannut odottaa, mutta luulen sen johtuvan siitä, että kaikki ihmiset lähtevät omiin kotimaihinsa ja Erasmus aika on loppumassa. Tälläista aikaa tuskin koskaan enää tulee koettua. Ihan mahtava kokemus tämä on ollut ja paljon on tullut opittua ja siitä haluaisinkin kirjoittaa seuraavaksi:

- Olen oppinut paljon itsestäni, huomioinut mitkä ovat vahvuuksiani, heikkouksiani ja millainen olen. En viihdy isoissa porukoissa, enkä ole aina se äänekkäin, mutta se on ihan ok. Viihdyn itsekseen yllättävän paljon ja olen oppinut tekemään asioita itsekseni ja nauttimaan omasta seurastani. Vielä puoli vuotta sitten se oli täysi mahdottomuus. Olen huomannut olevani yllättävän sisukas enkä hermostukkaan niin nopeasti kuin ennen.

- Olen oppinut sen, että en ole asuntolaihminen. Haluan sen oman asunnon, jonka voin pitää puhtaana. Kaipaan sitä, että voin kulkea missä asussa tahansa keittiöön ja saa olla omassa rauhassa, eikä kuunnella muiden metelöintiä.

- Olen oppinut arvostamaan sitä, että minulla on paljon läheisiä ystäviä ja perhe, jotka välittävät. Nyt osaa arvostaa enemmän yhdessä vietettyjä hetkiä ja sitä, että läheisiä näkee useasti kun on taas Suomessa.

- Olen saanut lisää varmuutta puhua kieliä, niin saksaa, espanjaa kuin englantiakin. Olen huomannut, että osaan ihan oikeasti ja minua ymmärretään. Rohkeus puhua on vain puuttunut, mutta nyt sekin on saatu hankittua. Edelleen pienin askelin, mutta oikeaan suuntaan.

- Olen oppinut paljon muista kulttuureista, kohdannut sterotypioita Suomesta ja suomalaisuudesta ja joutunut korjaamaan omia ennakkokäsityksiä muista kulttuureista. Saksalaisen kulttuurin lisäksi on tullut opittua monesta muustakin kulttuurista, sillä täällä on ollut porukkaa ympäri maailman. Yllättävää oli se, että on oppinut paljon suomesta muiden kanssa keskustellessa ja omasta kotimaasta puhuttaessa.