Kaunein asia maailmassa on musiikki
Otsikko pitää paikkansa! Musiikki on kaunista, se on asia, josta nautin todella paljon. Ja kuten moni tietää, livemusiikki on suuressa osassa elämässäni. Joten loka- marraskuun aikana on riittänyt keikkaa ja konserttia, miksi kukin niitä nyt haluaa kutsua. Otetaan pieni vilkaisu siihen, mitä on tapahtunut, missä ja milloin.
29.9
Bar Ihkussa on tänä syksynä ollut JC Halttusen isännöimä musaklubi, jossa on joka kerta eri vierailijoita. Ensimmäisenä vierailijana sai olla Shiraz Lanen Hannes Kett. Mentiin kavereiden kanssa paikalle ja odotettiin malttamattomana keikan alkua. Luultiin, että keikka olisi yökerhon puolella, mutta lava olikin baarin puolella. Vähän oli ahdasta, mutta ei se mitään. Keikka oli ihana ja sen kyllä huomaa, että näillä kahdella synkkaa tosi hyvin lavalla. Energia välittyy yleisöön asti.
13.10
Muutaman viikon päästä ajateltiin mennä katsomaan Pete Parkkosta Tillikkaan. En ollut aiemmin ollut Tillikassa, mutta ihan mielenkiintoinen paikka. En ollut myöskään ikinä ollut Peten keikalla enkä paljoa ole hänen biisejään kuunnellut. Kuitenkin Idolsin aikaan tykkäsin Petestä tosi paljon. Keikalla oli ahdas tunnelma jälleen, mutta päästiin hyville paikoille eturiviin. Rummuista tuli bongattua Brother Firetriben Hanneskin. Jälkikäteen olen kuunnellut paljon Peten biisejä. Erityisesti Kävi niin kävi näin ja Ei nyt ovat nousseet omiksi suosikeiksi.
19.10
Seuraavana viikonloppuna pääsin vihdoin Shiraz Lanen keikalle. Rakastan tätä bändiä ja heidän keikkojaan paljon. Mentiin ystävän kanssa hyvissä fiiliksissä Yo-talolle, jossa pian aloittikin illan lämppäri Dirt. En ollut aiemmin kuunnellut kyseistä bändiä. Kun Shirazit aloittivat, siirryttiin lähelle lavaa. Porukkaa oli tullut paljon lisää ja kaikki jorasivat koko keikan ajan. Tuli kuultua kaikkia ihania biisejä, ainoastaan Same Old Bluesia jäin kaipaamaan. Keikan jälkeen Hannes tuli halaamaan ja kyselemään mielipidettä keikasta. Kaiken kaikkiaan ihan mahtava ilta!
Tiistai-iltana Tullikamarin Klubilla esiintyi amerikkalainen Stacie Collins, joka soittaa rokahtavaa kantria. The Mudmakers pääsi heittämään ensimmäisen isomman keikkansa kyseisen yhtyeen lämppärinä. Käytiin Klubilla jo päivällä kun herra rumpali kävi kasaamassa rumpunsa ja kävin pyörähtämässä klubin lavalla, koska pakkohan se nyt oli testata. Illalla saavuin Klubille jo hyvissä ajoin, sillä olin lupautunut kuvaamaan bändiä. Pääsin bäkkärille hörppimään kokista ja ottamaan bändikuvia. Voisin mennä uudelleenkin kuvaajaksi, sillä se oli oikeastaan aika mukavaa. Mudmakersin keikan jälkeen jäätiin kuuntelemaan Stacie Collinsia. En ollut ikinä aiemmin kuullut millaista musaa kyseinen yhtye soittaa, mutta tykästyin todella kovin. Tunnelma oli ihan mahtava ja mieletön lavaenergia ja muutamasta biisistä tuli oikein korvamato.
16.11
Marraskuisena perjantaina lähdettiin kävellen kohti Bar Aikalisää, sillä siellä heitti soolokeikan Andre Linman. Olen kuunnellut pienempänä Sturm und Drangia eli Andren vanhaa bändiä ja nykyisin kuuntelen hänen One Desire nimistä yhtyettään. Odotin innolla Andren näkemistä ja vaikka keikkapaikka nyt ei ollut parhain mahdollinen, niin keikka itsessään oli loistava. Tuli nostalginen fiilis kun pääsi kuulemaan Sturmiksien biisejä. Andre soitti myös One Desiren biisejä ja cover-biisejä. Ikinä en ole yhden keikan aikana kuullut niin monta Bon Jovin biisiä.
17.11
Lauantaina oli vuorossa ihana Noora Louhimo. Nooran olen nähnyt lukemattomia kertoja, mutta keikoilla jaksaan käydä uudelleen ja uudelleen, sillä tämä nainen on täyttä timanttia. Roosterissa päästiin taas todistamaan Nooran ihanaa ääntä ja iloinen yllätys oli, että Hessu Maxx oli rummuissa. Itseni osalta keikka meni kaljantuoksuisissa merkeissä, sillä keikan alussa joku kippasi kaljansa suoraan päälleni. Mutta hyviä biisejä tuli kuultua!
29.9
Bar Ihkussa on tänä syksynä ollut JC Halttusen isännöimä musaklubi, jossa on joka kerta eri vierailijoita. Ensimmäisenä vierailijana sai olla Shiraz Lanen Hannes Kett. Mentiin kavereiden kanssa paikalle ja odotettiin malttamattomana keikan alkua. Luultiin, että keikka olisi yökerhon puolella, mutta lava olikin baarin puolella. Vähän oli ahdasta, mutta ei se mitään. Keikka oli ihana ja sen kyllä huomaa, että näillä kahdella synkkaa tosi hyvin lavalla. Energia välittyy yleisöön asti.
13.10
Muutaman viikon päästä ajateltiin mennä katsomaan Pete Parkkosta Tillikkaan. En ollut aiemmin ollut Tillikassa, mutta ihan mielenkiintoinen paikka. En ollut myöskään ikinä ollut Peten keikalla enkä paljoa ole hänen biisejään kuunnellut. Kuitenkin Idolsin aikaan tykkäsin Petestä tosi paljon. Keikalla oli ahdas tunnelma jälleen, mutta päästiin hyville paikoille eturiviin. Rummuista tuli bongattua Brother Firetriben Hanneskin. Jälkikäteen olen kuunnellut paljon Peten biisejä. Erityisesti Kävi niin kävi näin ja Ei nyt ovat nousseet omiksi suosikeiksi.
19.10
Seuraavana viikonloppuna pääsin vihdoin Shiraz Lanen keikalle. Rakastan tätä bändiä ja heidän keikkojaan paljon. Mentiin ystävän kanssa hyvissä fiiliksissä Yo-talolle, jossa pian aloittikin illan lämppäri Dirt. En ollut aiemmin kuunnellut kyseistä bändiä. Kun Shirazit aloittivat, siirryttiin lähelle lavaa. Porukkaa oli tullut paljon lisää ja kaikki jorasivat koko keikan ajan. Tuli kuultua kaikkia ihania biisejä, ainoastaan Same Old Bluesia jäin kaipaamaan. Keikan jälkeen Hannes tuli halaamaan ja kyselemään mielipidettä keikasta. Kaiken kaikkiaan ihan mahtava ilta!
20.10
Lauantaina The Mudmakers, bändi jossa poikaystäväni soittaa, heitti keikan Pispalan Pub Kujakollissa. Taas ihan uusi paikka, mutta ihan viihtyisä pubi. Istuskeltiin ja kuunneltiin biisejä. Fiilistä keikalta ei ainakaan puuttunut, sillä tupa oli täynnä ja porukka innostui tanssimaankin. Lopulta yleisö olisi halunnut vielä lisää, vaikka bändi olikin jo soittanut kaksi settiä. Kohelluksiltakaan ei vältytty, sillä kaveri jäi jumiin pubin vessaan ja kiipesin Pispalan loputtomat portaat korkokengillä ylös. Jestas mikä ilta!
30.11
Lauantaina The Mudmakers, bändi jossa poikaystäväni soittaa, heitti keikan Pispalan Pub Kujakollissa. Taas ihan uusi paikka, mutta ihan viihtyisä pubi. Istuskeltiin ja kuunneltiin biisejä. Fiilistä keikalta ei ainakaan puuttunut, sillä tupa oli täynnä ja porukka innostui tanssimaankin. Lopulta yleisö olisi halunnut vielä lisää, vaikka bändi olikin jo soittanut kaksi settiä. Kohelluksiltakaan ei vältytty, sillä kaveri jäi jumiin pubin vessaan ja kiipesin Pispalan loputtomat portaat korkokengillä ylös. Jestas mikä ilta!
30.11
Tiistai-iltana Tullikamarin Klubilla esiintyi amerikkalainen Stacie Collins, joka soittaa rokahtavaa kantria. The Mudmakers pääsi heittämään ensimmäisen isomman keikkansa kyseisen yhtyeen lämppärinä. Käytiin Klubilla jo päivällä kun herra rumpali kävi kasaamassa rumpunsa ja kävin pyörähtämässä klubin lavalla, koska pakkohan se nyt oli testata. Illalla saavuin Klubille jo hyvissä ajoin, sillä olin lupautunut kuvaamaan bändiä. Pääsin bäkkärille hörppimään kokista ja ottamaan bändikuvia. Voisin mennä uudelleenkin kuvaajaksi, sillä se oli oikeastaan aika mukavaa. Mudmakersin keikan jälkeen jäätiin kuuntelemaan Stacie Collinsia. En ollut ikinä aiemmin kuullut millaista musaa kyseinen yhtye soittaa, mutta tykästyin todella kovin. Tunnelma oli ihan mahtava ja mieletön lavaenergia ja muutamasta biisistä tuli oikein korvamato.
16.11
Marraskuisena perjantaina lähdettiin kävellen kohti Bar Aikalisää, sillä siellä heitti soolokeikan Andre Linman. Olen kuunnellut pienempänä Sturm und Drangia eli Andren vanhaa bändiä ja nykyisin kuuntelen hänen One Desire nimistä yhtyettään. Odotin innolla Andren näkemistä ja vaikka keikkapaikka nyt ei ollut parhain mahdollinen, niin keikka itsessään oli loistava. Tuli nostalginen fiilis kun pääsi kuulemaan Sturmiksien biisejä. Andre soitti myös One Desiren biisejä ja cover-biisejä. Ikinä en ole yhden keikan aikana kuullut niin monta Bon Jovin biisiä.
17.11
Lauantaina oli vuorossa ihana Noora Louhimo. Nooran olen nähnyt lukemattomia kertoja, mutta keikoilla jaksaan käydä uudelleen ja uudelleen, sillä tämä nainen on täyttä timanttia. Roosterissa päästiin taas todistamaan Nooran ihanaa ääntä ja iloinen yllätys oli, että Hessu Maxx oli rummuissa. Itseni osalta keikka meni kaljantuoksuisissa merkeissä, sillä keikan alussa joku kippasi kaljansa suoraan päälleni. Mutta hyviä biisejä tuli kuultua!
Comments
Post a Comment