We will fight´til the end of the daylight - Sauna 2018

Viikonloppuna vietettiin Tampereella Eteläpuistossa Sauna classic heavy metal garden partyja. Toisin sanoen festari on ns. jatkoa silloiselle Sauna open airille, mutta pienemmässä koossa. Tapahtuma on pikkufestari, alue on pieni, mutta tapahtuma itsessään on todella viihtyisä. Tänä vuonna joukossa oli isompia bändejä sekä viime vuoden tapaan kasarikaraokea ja coverbändejä. Suosittelen käymään joskus itse todistamassa paikan päällä nämä hevikansan puutarhajuhlat.



Festari on kaksipäiväinen ja oltiin ystävien kanssa molempina päivinä paikan päällä. Perjantaina portit avattiin vasta viideltä, sillä esiintyjiä ei ollut niin paljon kuin lauantaina. Alue oli samanlainen kuin viime vuonnakin ja plussaa siitä, että anniskelualueiden aidat oli poistettu ja keikkoja pystyi nyt fiilistelemään viinilasi kädessä. Ensimmäisen bändin Block Busterin aikana alueella oli vielä aika vähän porukkaa, mutta se ei bändiä näyttänyt haittaavan. Olen nähnyt kyseisen bändin aikaisemminkin ja biisit on kyllä hyviä ja mukaansatempaavia.

Seuraavana päälavan valtasi itselleni täysin tuntematon nimi Jari Tiura. Yllätyin positiivisesti miten hyviä biisejä ja miten mahtava ääni hänellä oli. Ehdottomasti pitää lisätä näitä biisejä soittolistalle. Keikkaa ei lannistanut kaatosadekkaan, vaan fiilis oli katossa jopa ihmisten ahtauduttua katoksien alle.



Cover Gardenin puolella soitti sään selkiydyttä Mötherhead plays Mötörhead. Tykkään siitä, että tapahtumassa esiintyy myös coverbändejä ja pääsee kuulemaan isompien bändien legendaarisia hittejä Eteläpuiston järvimaisemassa.
Kilven keikkaa olin odottanut perjantaipäivältä toiseksi eniten, no, koska pitäähän nyt turkulaisia mennä ihan eturiviin katsomaan. Päästiin siis eturiviin fiilistelemään keikkaa. Näin kilven nyt vasta ensimmäistä kertaa livenä ja oli kyllä ihan mahtavaa. Keikka sai arvoisensa päätöksen kun viimeisenä biisinä soitettiin Sielut iskee tulta. Kilven laulajaa Taagea tuli oikein tripla-annos, sillä tämä esiintyi lauantainakin vielä kaksi kertaa.



Perjantain häämöttäessä loppua käytiin kuuntelemassa kasarikaraokea, jossa oli jälleen tänä vuonna aivan hemmetin korkea taso. Täytyy sanoa, että ihmiset osasivat kyllä laulaa todella hyvin. No, lähdettiin ajoissa hipsimään kohti päälavaa, sillä kaikkein eniten olin odottanut Battle Beastin keikkaa. Rakastan tätä bändiä vaan niin paljon. Tuli nostalgisoitua ja kuultua vanhojakin biisejä. Ehkä parhain tapa lopettaa festariperjantai.





Lauantaina alueelle pääsi jo kahden aikaan ja mentiin vähän myöhemmin, jolloin cover gardenissa soitti jo White Flame Mötley Cruen covereita. Täytyy sanoa, että lauantaipäivä oli todella kuuma. Kerrankin hyvä festarisää, mutta koko ajan sai olla täyttämässä juomapulloa ja istumassa varjossa. Lämpöä oli varmaan lähemmäs 30 astetta. Dreamtailia kuunneltiin varjossa istuen ja vettä hörppien, mutta tykästyin tähäkin bändiin. En ollut aiemmin paljoa kuunnellut, mutta voisi jatkossa kuunnella.

Thunderstonea olin odottanut myös paljon. Näin bändin livenä viimeksi muutama vuosi sitten South Parkissa, joten oli jo aikakin päästä näiden keikalle. Yleisöä oli tullut lisää ja keikka oli todella hyvä. Seuraavaksi suunnattiin festariruoan pariin, sillä päivä olisi ollut yhtä tuskaa ilman ruokaa. Makkaraperunoita mussutettiin nurmikolla istuen ja sen jälkeen suunnattiin Beast in Blackia katsomaan. Kerran olen bändin nähnyt livenä ja näillä on ihan mieletön lavaenergia ja biisit ovat mukaansatempaavia. Crazy, Mad, Insanen aikana nähtiin taas tutut Mario ja turtles naamarit. Näiden keikalle menisin koska vaan uudelleen. Ihana bändi!





Seuraavana ohjelmassa oli ottaa vähän viintä ja istuskella kuuntelemassa karaokea. No, viiniä lähti myös mukaan Peer Güntin keikalle. Tätä bändiä en ole kauaa edes tuntenut, mutta tykkään. Suosikkibiiseihin kuuluvat ainakin Bad boys are here, Bartender ja Backseat. Laulajan poikakin pääsi pyörähtämään lavalla yhden biisin ajan kitaraa soittaen.

Koko festareiden ehkä odotetuin coverbändi Powerless trio esiintyi toiseksi viimeisenä. Bändin muodostaa Marco Hietala, JP Leppäluoto ja Ari Koivunen. Oli ihanaa nähdä Ari ensimmäistä kertaa, sillä Aria tuli fanitettua idolsin aikaan ihan hullun lailla ja toki vieläkin. Keikan aikana läppä lensi ja tuli vaikka mitä covereita. Huhhuh.






Illan ja koko festarit huipensi Uriah Heep. Keikkaa ehdittiin katsomaan vasta puolesta välistä, mutta se ei menoa haitannut! Olo oli jotenkin todella onnellinen Uriah Heepin soittaessa lavalla, ympärillä pimenevä kesäyö ja hyvä seura. Tätä festarit ja keikat parhaimmillaa ovat.



Comments

Popular Posts