Olut ei ole alkoholia vaan vettä!

On 7.7 kun kirjoitan tätä postausta. On sunnuntai ja viimeinen kouluviikko Hildesheimin pikku yliopistossa on alkamassa. Enää kolme viikkoa koko vaihtoa jäljellä. 23 päivää, juuri äsken laskin. Aika on kulunut kuin siivillä ja kirjoittelenkin myöhemmin erillisen postauksen siitä, mitä olen tämän neljän kuukauden aikana oppinut. Muutaman ensimmäisen viikon jälkeen kirjoittelin kulttuurieroista Saksan ja Suomen välillä. Kuitenkin nyt neljän kuukauden aikana eroja on tullut havainnoitua rutkasti lisää, joten ehkä uusi katsaus germaanien ja suomalaisten välillä olisi tervetullut.

Joten pidemmittä puheitta, tässä asioita, jotka ovat Saksassa eri tavalla kuin Suomessa:

- Kierrättämisestä taisinkin mainita ensimmäisessä kulttuuriero postauksessa. Samaan aikaan kun saksalaiset ovat erittäin tarkkoja siitä, mihin roskikseen sen kolmioleipäpaperin heität, lojuu katujen varsilla monia gelbe Sackeja odottamassa roska-autoa. Lisäyksenä niille, jotka eivät tiedä, gelbe Sack on roskis kaikelle muovijätteelle ja tölkeille ja purkeille. Ja välillä kadulla kävellessä jostain lemahtaa roskiksen haju nenään. Kaiken lisäksi ainakin omasta mielestäni roskasäkkikasa kadun varrella ei ole kovin kaunis näky.

- Myyjä on aina oikeassa- asenne. Jos suomessa asiakas on aina oikeassa niin täällä se on päin vastoin. Sain kokea tämän kantapään kautta hampurilaisravintolassa tilatessani juustoaterian dipillä. Myyjä oli unohtanut laittaa dipin ateriani mukaan ja kun menin huomauttamaan asiasta sain kiukkuisen vastauksen, että olin varastanut 80 senttiä maksavan valkosipulidipin.

- Agressiivisuus. Saksalaiset ovat paljon temperamenttisempiä kuin suomalaiset. Kaupan kassa saattaa kilahtaa hetkenä minä hyvänsä ja jos tukit tien somiessasi auenneita kengännauhoja saat pian nasevan kommentin asiasta. Toisaalta, joissain tilanteissa saksalaiset ovat ihanan ystävällisiä ja avuliaita. Kadulla vastaan tuleva mummo saattaa alkaa jutella niitä näitä, vaikka ette edes tunne. Suomessa tällainen olisi ihan kamalaa.

- Rento suhtautuminen päihteisiin. Täällä ollessani minulta on alkoholia ostettaessa kysytty vain kerran henkkarit. Kaupan kassan en ole koskaan kuullut kysyvän henkkareita. Bussipysäkeillä saa mainostaa uutta tupakka- tai viinamerkkiä. Suomessa tällainen ei edes olisi mahdollista.

- Epäterveellinen ruoka. Suomeen verrattuna olen nähnyt todella vähän kuntosaleja ja urheiluvaatteet päällä kaupungilla käveleviä fitness ihmisiä. Täällä ilmeisesti fitness buumi ei ole lainkaan niin suosittu kuin suomessa. Saksalaiset myös syövät epäterveellisemmin kuin suomalaiset. Sipsipussi ja pullamössöleipä ovat ihan tavallisia välipaloja ja yliopiston ruokalassa on usein hampurilaisia, makkaraa ja juustossa ja rasvassa käristettyä ruokaa.

- Kalja on se juttu. Yksi sana, olut. Olut on saksalaisille lähes pyhä asia. Joka paikasta saa olutta, myös yliopiston ruokalasta lounasaikaan. Myös kesken työpäivä saatetaan poiketa lounastamassa ja kulauttaa olut siinä ohessa. Ja se on ihan ok. Saksalaisille olut ei tunnu olevan alkoholia, vaan tiukasti kulttuuriin kuuluva juoma, vähän niinkuin vesi.

- Tentti tehdään mustekynällä. Olin hämmentynyt ensimmäiseen tenttiin mennessäni kun minulta otettiin lyijykynä pois ja tilalle annettiin kuulakärkikynä.

- Nakuna uimaan. Luulin, että suomalaiset ovat vapautunutta kansaa alasti saunoessaan, mutta saksalaiset ovat vielä vapaantuneempia. Rannalla käydessäni törmään joka kerta useisiin ihmisiin, jotka ottavat aurinkoa ilman rihman kiertämää tai juoksevat veteen ilkosillaan.